Pärnun Elisabetin seurakunta on saanut nimensä vuonna 1750 vihitystä Pyhän Elisabetin kirkosta, joka rakennettiin Pärnussa asuvia virolaisia varten.
Vironkielinen seurakunta syntyi Pärnussa 1500-luvulla. Vaikka ei tiedetä tarkasti, milloin virolaiset saivat oman papin, vuodelta 1584 on säilynyt merkintä, jonka mukaan Pärnussa saarnattiin myös viroksi. Seurakunnan ensimmäiseksi tunnetuksi papiksi nimitettiin Laurentius Jacobi vuonna 1599. Vuonna 1609 seurakuntaa varten vihittiin Pyhän Johanneksen kirkko.
Vuonna 1714 viranomaiset kuitenkin ottivat Pyhän Johanneksen kirkon virolaiselta seurakunnalta ja muuttivat sen venäläiseksi varuskuntakirkoksi. Sen jälkeen virolaiset käyttivät yhdessä saksalaisen seurakunnan kanssa Pyhän Nikolauksen kirkkoa, kunnes Venäjän keisarinna Elisabet määräsi rakennettavaksi Pärnuun uuden kirkon virolaisia varten ja myönsi siihen valtionkassasta 8 000 ruplaa.
Uuden kirkon peruskivi laskettiin 25. kesäkuuta 1744. Ulkotyöt valmistuivat 27. maaliskuuta 1747, ja kirkko vihittiin 29. maaliskuuta 1750. Se sai Pyhän Elisabetin nimen, todennäköisesti kiitokseksi keisarinna Elisabetille. Samalla myös entinen Pyhän Johanneksen seurakunta, joka sai kirkosta uuden kodin, alkoi käyttää tätä nimeä.
Pärnun Elisabetin seurakunnan suojeluspyhiä ovat 1200-luvulla elänyt pyhä Elisabet Unkarilainen; Uudesta testamentista tunnettu vanhurskas Elisabet, pyhän Johannes Kastajan äiti; pyhä apostoli ja evankelista Johannes sekä 300-luvulla elänyt Myran piispa pyhä Nikolaus, jonka mukaan Pärnun sittemmin tuhoutunut keskiaikainen kaupunginkirkko oli nimetty.
Nykyään Pärnun Elisabetin seurakunnassa on noin 6 500 kastettua jäsentä. Jumalanpalveluksia pidetään säännöllisesti sunnuntaisin ja arkipäivinä. Seurakunnassa tehdään lapsityötä, toimii kaksi kuoroa ja järjestetään monenlaista muuta toimintaa.
Pärnun Elisabetin seurakunnan elämän keskuksena on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan ainosyntyisestä Pojasta, joka tuli ihmiseksi ja meidän keskellemme pelastaakseen meidät pyhän elämänsä, kärsimyksensä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta synnin, kuoleman ja pahan vallasta sekä tehdäkseen meistä Jumalan lapsia ja iankaikkisen elämän toivon perillisiä: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Seurakunnan jäseneksi tullaan kasteessa. Kaste voidaan toimittaa lapsena vanhempien pyynnöstä tai aikuisena. Aikuisen kastetta edeltää valmistautuminen eli rippikoulu tai katekumeenikausi, ja siihen liittyy konfirmaatio, jossa kristittyä vahvistetaan Pyhän Hengen lahjalla. Myös lapsena kastettujen tulisi aikuisiksi vartuttuaan käydä rippikoulu ja tulla konfirmoiduiksi seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Tämä antaa muun muassa mahdollisuuden tuoda omat lapset kasteelle, solmia kirkollinen avioliitto ja toimia kummina.
Jos haluat liittyä seurakuntaan tai järjestää lapsen kasteen, ota yhteyttä seurakunnan kansliaan tai pappeihin.
Kristittynä ja seurakunnan aktiivisena jäsenenä eläminen edellyttää henkilökohtaista uskoa ja sitoutumista, jotka näkyvät säännöllisessä rukouselämässä, Raamatun lukemisessa ja lähimmäisten palvelemisessa, sekä osallistumista vähintään joka sunnuntai seurakunnan jumalanpalvelukseen ja sakramentaaliseen elämään, ennen kaikkea rippiin ja ehtoolliseen.