Pärnun Elisabetin seurakunnan suojeluspyhimykset
Pärnun Elisabetin seurakunta kunnioittaa suojelijoinaan kolmea kirkon historiassa erittäin tärkeää henkilöä: Unkarin eli Thüringenin pyhää Elisabetia, pyhää apostolia ja evankelista Johannesta sekä Myran pyhää Nikolaosta.
Ensimmäinen liittyy suoraan kirkkomme ja seurakuntamme nimeen. Johannes oli Pärnussa ennen Elisabetin kirkon rakentamista toimineen virolaisen seurakunnan nimikkopyhä ja Nikolaos kaupungin historiallisen saksalaisen seurakunnan nimikkopyhä. Nykyinen seurakunta on sekä entisen Jaanin seurakunnan että vuonna 1944 siihen liitetyn Nikolain seurakunnan oikeudellinen seuraaja. Siksi kunnioitamme erityisesti kaikkia kolmea pyhimystä.
Pyhä Elisabet
Pyhä Elisabet syntyi Unkarissa vuonna 1207 kuningas András II:n ja kuningatar Gertrudin tyttäreksi. Nelivuotiaana hänet vietiin Thüringenin Wartburgiin, missä tulevan puolison äiti maakreivitär Sophie kasvatti hänet.
Neljätoistavuotiaana Elisabet vihittiin Thüringenin maakreivi Ludwig IV:n kanssa. Onnellinen avioliitto, josta syntyi kolme lasta, kesti tuskin kuutta vuotta: Ludwig kuoli ristiretkellä 1227. Vasta yhdeksäntoistavuotiaana leskeksi jäänyt Elisabet katsoi siitä lähtien itsensä kuolleeksi maailmalle ja maailman itselleen.
Syvä rakkaus Kristukseen johti häntä yksinkertaisuuteen, köyhyyteen ja köyhien palvelemiseen. Assisilaisen pyhän Franciscuksen sanoma Kristuksen palvelemisesta kärsivissä kosketti häntä syvästi.
Wartburgissa väärinymmärretty Elisabet lähti ja eli fransiskaanisessa köyhyydessä ja yksinkertaisuudessa. Vuonna 1229 hän perusti Marburgiin sairaalan köyhille ja sairaille ja antoi sille pyhän Franciscuksen nimen. Sairaalan johtamisen lisäksi hän teki omin käsin työt, joita muut eivät halunneet tehdä.
Elisabet kuoli lyhyen sairauden jälkeen 16.–17. marraskuuta 1231 välisenä yönä ja julistettiin pyhäksi helluntaina 27. toukokuuta 1235.
Häntä kunnioitetaan erityisesti Thüringenin ja Hessenin, leskien ja orpojen, kerjäläisten, sairaiden, vainottujen ja hädänalaisten sekä hoitajien suojelijana. Muistopäivä on 17. marraskuuta tai vanhemman tavan mukaan 19. marraskuuta.
Pyhä Johannes
Pyhä apostoli ja evankelista Johannes oli veljensä, apostoli Jaakob vanhemman, tavoin kotoisin Galilean Betsaidasta. Heidän isänsä Sebedeus oli kalastaja, ja pojat jatkoivat samaa ammattia.
Johannes oli ensimmäisiä Jeesuksen kutsumia opetuslapsia. Hän ja pyhä Andreas olivat sitä ennen kuuluneet Johannes Kastajan oppilaisiin.
Jeesus osoitti Johannesta kohtaan erityistä luottamusta ja rakkautta, luultavasti tämän syvän kiintymyksen ja uskollisuuden vuoksi. Evankeliumit kertovat myös hänen voimakkaasta luonteestaan: Jeesus kutsui Johannesta ja Jaakobia ”ukkosenjylinän pojiksi”.
Perimätiedon mukaan Johannekselta ovat Uuden testamentin evankeliumi, kolme kirjettä ja Ilmestyskirja, jonka hän kirjoitti ollessaan karkotettuna Patmoksella.
Johannes kuoli Efesoksessa todennäköisesti noin vuonna 101 hyvin vanhana. Hänen yhä uudelleen toistamansa viimeinen kehotuksensa oli: ”Lapseni, rakastakaa toisianne!”
Hän on kuvanveistäjien, maalareiden, kirjapainajien, kirjansitojien, kirjakauppiaiden, kirjailijoiden, teologien ja monien käsityöläisten suojelija. Hänen esirukoustaan pyydetään muun muassa rakeilta, myrkytyksiltä, palovammoilta ja sairauksilta. Muistopäivä on 27. joulukuuta.
Pyhä Nikolaos
Myran pyhä Nikolaos syntyi Patarassa vuosien 280 ja 286 välillä. Jo lapsena hän pyrki hurskaaseen ja vaatimattomaan elämään ja paastosi koko elämänsä keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Varhain orvoksi jäänyt Nikolaos jakoi perintönsä köyhille. Lukuisat kertomukset kuvaavat, kuinka hän auttoi kuolemanvaarassa, merihädässä tai äärimmäisessä köyhyydessä olevia.
Pyhiinvaellusmatkalla Nikolaos saapui Pyhän Hengen johdatuksesta Myraan, jonka piispa oli juuri kuollut. Ympäristön piispat valitsivat hänet jumalallisena pidetyn ilmoituksen perusteella yllättäen Myran piispaksi. Hän palveli kutsumuksessaan uskollisesti ja oli hyveiden esikuva.
Diocletianuksen ja Maximianuksen vainojen aikana Nikolaos vangittiin, ja hän vapautui vasta Konstantinuksen tultua keisariksi.
Piispa Nikolaos oli yksi Nikean kirkolliskokouksen isistä. Hän vastusti vakaasti Areioksen opetusta, jonka mukaan Kristus ei olisi tosi Jumala, ja osallistui Nikean uskontunnustuksen muotoiluun.
Nikolaos kuoli Myrassa vuosien 345 ja 351 välillä. Hän on lasten, oppilaiden, naimattomien naisten, odottavien äitien, vanhusten, alttaripalvelijoiden, pyhiinvaeltajien, merimiesten, kauppiaiden sekä monien ammattien ja maiden, myös Venäjän, suojelija. Muistopäivä on 6. joulukuuta.