Jeesus sanoi: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan—runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk. 6:36–)
Kirkkokalenteri ilmaisee tämän sunnuntain aiheen lyhyesti ja voimakkaasti: ”Olkaa laupiaita!” Tämä lyhyt huutomerkkiin päättyvä lause on sekä käsky että kutsu, ja se tulee suoraan Herran Jeesuksen suusta tämän päivän evankeliumissa: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” (Luuk. 6:36). Tässä on kristillisen elämän ydin. Kyse ei ole vain kehotuksesta olla hieman mukavampi tai suvaitsevaisempi, vaan kutsusta heijastaa omassa elämässämme Jumalan omaa olemusta.
Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19). Samoin voimme sanoa: me armahdamme, koska Jumala on ensin armahtanut meitä. Kirkon käsikirja ilmaisee tämän sunnuntain aihetta pohtiessaan osuvasti: ”Me kuulumme syntisten ihmisten kirkkoon, joka elää Jumalan anteeksiannosta.” Tämä on yhteinen identiteettimme. Emme ole tuomareita, vaan kanssasyytettyjä, jotka kaikki ovat saaneet armon. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille, me kaikki joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen (Room. 14:10).
