Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. (Matt. 16:21)
Paastonajan ensimmäinen sunnuntai asettaa eteemme kysymyksen siitä, miten suhtaudumme niihin satoihin ja tuhansiin jokapäiväisiin kiusauksiin, jotka elämässämme ovat useimmiten tuttuja ja varsin pieniä: harjaannutammeko sieluamme ylpeään itsekeskeisyyteen vai Kristuksen rakkauteen?
Ovatko hyvät tekoni todella rakkautta vai vain ”oikeaoppista uskonnollisuutta”? Paasto ilman laupeutta muuttuu laihdutuskuuriksi. Antaminen ilman rakkautta muuttuu kirjanpidoksi. Kristinusko ilman konkreettista lähimmäistä muuttuu … ajatukseksi.
Ihminen, joka ei tee mitään pahaa mutta ei myöskään mitään hyvää, on hengellisessä taloudessa nolla. Jumala ei luonut yhtäkään sielua nollaksi. Risti on plusmerkki, ja kristitty on luotu samanlaiseksi.
Nähdään kirkossa klo 10! Sen jälkeen on kirkkokahvit, rippikoulutunti ja pyhäkoulu.




