Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. (Luuk. 13:34)
On paastonajan viides sunnuntai ja kärsimysajan alku.
Paastonajan alkupuolen sunnuntaiden aiheina ovat olleet katumus, parannus ja taistelu pimeyden voimia vastaan. Paastonajan kaksi viimeistä viikkoa keskittyvät erityisesti Kristuksen kärsimykseen—hänen kärsimykseensä meidän tähtemme.
Fariseukset saattoivat julistaa Jeesuksen vääräksi opettajaksi ja yhdessä saddukeusten kanssa painostaa roomalaisia ristiinnaulitsemaan hänet. Ristintien varrella seisova kansa saattoi pilkata häntä. Mikään tästä ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että Jumala itse kärsi siellä heidän—ja meidän—puolestamme, jotta meillä olisi rohkeus sekä ajallisessa elämässä että kuoleman hetkellä. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon (Joh. 3:16), ja mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? (Room. 8:31–32)
Nähdään kirkossa klo 10!
