Tänään vietämme Pyhän Kolminaisuuden suurta juhlaa eli kolminaisuudenpäivää. Kirkko kutsuu meitä pohtimaan niinkään vaikeaa oppia kuin ihmeellistä Jumalaa, joka on ilmoittanut itsensä meille Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Me uskomme yhteen Jumalaan kolmessa persoonassa—Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Tiedämme, ettei tätä ole helppo selittää eikä rajallisella ymmärryksellämme käsittää. Kristinuskon arvostelijat, kuten juutalaiset, muslimit tai Jehovan todistajat, sanovat: ”Ettehän te ole monoteisteja. Te uskotte kolmeen jumalaan.” Me vastaamme: ”Emme, vaan uskomme yhteen Jumalaan kolmessa persoonassa.”
Emme usko näin siksi, että olisimme itse keksineet asian tai päätelleet sen loogisesti, vaan siksi, että Jumala itse on ilmoittanut itsensä maailmalle tällä tavalla.
Jeesus sanoo tämän päivän evankeliumissa: ”Pysykää minussa.” Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää erossa viinipuusta, mekään emme voi elää todella hedelmällistä uskonelämää ilman yhteyttä Kristukseen.
Kolmiyhteinen Jumala ei ole meille etäinen teologinen ajatus. Hänen nimeään me kannamme. Hänen omikseen olemme kasteessa tulleet. Kun meidät upotetaan veteen, kastumme. Kun meidät kastetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tulemme saman Jumalan lapsiksi. Joka kerta tehdessämme ristinmerkin muistutamme itseämme tästä suuresta todellisuudesta.
Kolminaisuudenpäivä muistuttaa myös kasteestamme. Meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja kutsuttu osallisiksi siitä rakkaudesta, joka yhdistää Kolminaisuuden persoonat iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Tämä ei ole vain tulevan taivaan lupaus, vaan todellisuus, jossa voimme elää jo tänään.
Rukoilkaamme, että tämä kaunis juhla veisi meitä yhä lähemmäksi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotta kasvaisimme päivä päivältä siinä rakkaudessa, jota varten Jumala on meidät luonut.
Nähdään kirkossa, jossa kanssamme on tänään myös useita Tapiolan seurakunnan nuoria!
