”Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelosta he eivät sitä kuitenkaan tunnustaneet, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.” (Joh. 12:42–43)
Tämän päivän evankeliumissa (Joh. 12:37–43) kerrotaan juutalaisista johtomiehistä, että he uskoivat Jeesukseen, mutta ”fariseusten pelosta he eivät sitä kuitenkaan tunnustaneet, jottei heitä erotettaisi synagogasta”. Johannes lisää, että heidän toimintaansa ohjasi valinta saada mieluummin ihmisten kuin Jumalan hyväksyntä silloin, kun molempia ei voinut saada samanaikaisesti—kuten usein ei voikaan.
Millainen vastakohta tämä olikaan heidän esi-isälleen Jeremialle, joka sanoi rohkeasti oman aikansa mahtaville: ”Muuttakaa elämäntapanne ja tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne. Silloin Herra muuttaa mielensä eikä anna teidän kohdata sitä onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut. Minä olen nyt teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi ja oikeaksi näette!” (Ks. Jer. 26:12–16)
Kulkiessamme paastonajan tietä pysähtykäämme hetkeksi miettimään, millainen ympäröivä maailma olisi, jos kaikki seurakuntamme jäsenet rakentaisivat elämänsä kokonaan evankeliumin varaan ja ottaisivat kaikissa päätöksissään ennen kaikkea huomioon Herran käskyt. Entä jos tärkein huolemme olisi tuottaa Jumalalle iloa ja luottaisimme siihen, että hän puolestaan kykenee viime kädessä pitämään hyvää huolta kaikista tarpeistamme?
Nähdään kirkossa!
