Sielujen päivänä on hyvä kiittää Jumalaa siitä, että meissä on elävä sielu—että Jumala on luonut meidät juuri sellaisiksi eläviksi olennoiksi, jotka sopivat hänen työtovereikseen ja ystävikseen sekä toinen toisensa kumppaneiksi.
Ei ole lainkaan itsestään selvää, että olemme ylipäätään olemassa ja vieläpä juuri sellaisina kuin olemme. Jumala on kuitenkin hyvä ja on luonut meidät puhtaasta rakkaudesta, sillä rakkauden olemukseen kuuluu halu luoda hyvää ja jakaa anteliaisuuttaan.
Sielujen päivä kutsuu meitä pohtimaan kiitollisina, ettei elämä ole vain fyysinen ilmiö—se on Jumalan rakkauden ilmaus. Sielumme heijastavat Jumalaa, ja siinä piilee todellinen arvomme. Kun rakastamme toisiamme, rakastamme myös Jumalaa, jonka kasvot heijastuvat kaikista hänen luomistaan olennoista.
Sielujen päivä muistuttaa myös, että niin kuin Jumala on ikuinen, niin ovat hänen luomansa ihmissielutkin. Ajallinen kuolema ei ole loppu, sillä ”vanhurskaiden sielut ovat Jumalan kädessä”, kuten Salomon viisauden kirjassa sanotaan (Viis. 3:1).
Pysykäämme lähellä Jumalaa, jotta hän voisi jo tässä maailmassa puhdistaa meidät kaikesta, mikä tahraa sieluamme, ja jotta voisimme ikuisuuteen astuessamme iloita vilpittömästi ja katoamattomasti hänen näkemisestään. Nähdään kirkossa!
