Lukkarit, urkurit ja kuoronjohtajat

Kolme seurakuntaa ja yhteinen musiikkiperintö

Pärnun vironkielinen seurakunta kokoontui aluksi Johanneksen kirkossa. Menetettyään kirkkonsa vuonna 1714 se käytti Nikolauksen kirkkoa, kunnes uusi Elisabetin kirkko valmistui vuonna 1750. Nikolauksen seurakunta palveli pääasiassa kaupungin saksankielistä yhteisöä, mutta siellä pidettiin myös latviankielisiä jumalanpalveluksia. Tämä yhteinen historia selittää virolaiset, saksalaiset ja latvialaiset nimet Pärnun kirkkomusiikin perinnössä. ^[1]

Tehtävänimikkeiden sisältö on muuttunut. Historiallisen lukkarin tehtäviin saattoi kuulua laulamisen lisäksi koulu- ja rippikouluopetusta sekä papin avustamista. Urkuri soittaa urkuja, kanttori johtaa seurakunnan laulua ja kuoronjohtaja harjoittaa ja johtaa kuoroa. Usein sama henkilö hoiti useita tehtäviä. Tässä erotetaan tunnetut palvelusajat yksittäisistä toimintaa koskevista tiedoista; kyseessä ei ole katkeamaton viranhaltijaluettelo. ^[2]

Johanneksen seurakunnan lukkarit

Nimi ja aika	Tehtävä ja yhteys seurakuntaan
Hans Habicht 1700–1724	Johanneksen eli Pärnun virolaisen seurakunnan ensimmäinen lukkari, jonka Johannes Hasselblatt mainitsee nimeltä historiikissaan. [2]
Martin Joachim Hidde 1724–1749	Habichtin seuraaja, ammatiltaan räätäli. Palveli virolaista seurakuntaa sen kokoontuessa Nikolauksen kirkossa. [2][1]

Hasselblatt kertoo kirkon aikakirjaan nojautuen, että Hans Habicht asetettiin lukkariksi vuonna 1700. Habicht kuoli 1724 ja hänen seuraajansa Martin Joachim Hidde 1749. Molempien palvelus päättyi siis ennen Elisabetin kirkon vihkimistä. He kuuluvat nykyisen seurakunnan historian Johanneksen kirkon vaiheeseen. ^[2]

Elisabetin lukkarit ja koulumestarit

Nimi ja aika	Tehtävä ja yhteys seurakuntaan
Karl Gustav Hilde 1752–1778	Elisabetin seurakunnan lukkari. [2]
Karl Gustav Schubbert Hilden jälkeen	Lukkari ja opettaja; Hasselblattin mukaan suurin osa työajasta kului opettamiseen. [2]
Heinrich Gottlieb Lorenzsonn 1825–1830	Lukkari-opettaja, kirjailija ja Johann Heinrich Rosenplänterin oppilas. [3][4]
Caspar Franz Lorenzsonn 1830–1875	Lukkari, opettaja, kääntäjä ja Perno Postimees -lehden toimittaja. [2]
Jakob Kibe 1875–1895	Lukkari ja pitäjänkoulun opettaja, Caspar Franz Lorenzsonnin vävy ja aiempi sijainen. [2]
J. Kuus Tehtävään 12.12.1895	Opettaja, joka asetettiin urkujensoittajaksi ja kanttoriksi. [2]
Artur Jung 1900–1907	Elisabetin seurakunnan lukkari-urkuri, myöhemmin asianajaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. [5]

Lorenzsonnin veljekset: laulusta kirjallisuuteen

Heinrich Gottlieb Lorenzsonn (1803–1847) oli Rosenplänterin oppilas. Hänen vuosina 1822–1823 valmistunut vironkielinen Robinsoninsa oli sovitus Joachim Heinrich Campen teoksesta, ei Daniel Defoen romaanin suora käännös. Kirja ilmestyi lyhennettynä vuonna 1842. Vuonna 1830 hän jätti lukkarin tehtävän ja jatkoi opettajana Pärnun alkeiskoulussa. ^[3][4]

Caspar Franz Lorenzsonn (1811–1880), jonka etunimi esiintyy myös muodossa Kaspar, jatkoi veljensä jälkeen lukkarina 45 vuotta. Hasselblatt muistelee hänen raamatuntuntejaan, rippikouluopetustaan ja osallistumistaan hautajaisiin; terveyden heikentyessä hänen vävynsä Jakob Kibe sijaisti häntä. Hänet tunnetaan Jenowewa ellust -teoksen virontajana ja Perno Postimees -lehden vastaavana toimittajana vuosina 1864–1879. Hänen työssään yhdistyivät kirkko, koulu ja vironkielinen kirjallisuus. ^[2]

Lukkarin tehtävän uudelleenjärjestely vuonna 1895

Kirkon konventti päätti 30.10.1895 korvata lukkarin tehtävän väliaikaisesti apupapin ja urkujensoittajan tehtävillä. Suuri seurakunta tarvitsi toisen papin, mutta kaikkien vanhojen ja uusien tehtävien ylläpitoon ei ollut varoja. J. Kuus asetettiin 12.12.1895 urkujensoittajaksi ja kanttoriksi. Artur Jungin myöhempi lukkari-urkurin nimike kertoo nimikkeiden muuttuneesta käytöstä. ^[2][5]

Artur Jung (1877–1959) osallistui lukkari-urkurin työn ohella Pärnun vironkieliseen yhdistys- ja koulutustoimintaan. Vuoden 1939 hakuteos mainitsee hänet myös Endla-seuran johtokunnan jäsenenä ja kuoronjohtajana sekä Pärnun virolaisen kouluseuran perustajana. Myöhemmin hän opiskeli oikeustiedettä ja työskenteli asianajajana. Hänen elämänsä kuvaa kirkkomuusikoiden osuutta kaupungin julkisessa elämässä. ^[5]

Urut ja kuorolaulu 1800-luvulla

Hasselblatt toteaa, ettei Elisabetin kirkossa ollut vielä urkuja eikä urkuria Johann Friedrich Schulinuksen aikana (1775–1798). Vuonna 1845 valmistuneet urut korjattiin perusteellisesti 1857. Varhaisten lukkarien laulutyö kuului siten aikaan, jolloin virsiä ei vielä säestetty uruilla. ^[2]

M. Söörd johti Elisabetin kirkkokuoroa uudistetun kirkon vihkimisessä 19.10.1893. Samassa jumalanpalveluksessa lauloivat myös Reiun koulumestari Hansschmidtin ja entisen koulumestarin M. Mustin johtamat kuorot. Seurakunnan kuorolaulusta on siis nimellinen tieto jo 1800-luvulta, mutta yhtä esiintymistä koskeva tieto ei ole kuoronjohtajien täydellinen palvelusluettelo. ^[2]

Nikolauksen seurakunnan urkurit

Nikolauksen kirkossa oli urut jo ennen 1800-luvun konserttikulttuurin kehittymistä. Vuoden 1649 jälleenrakennukseen liittyvät Christoph Memmkenin rakentamat urut; vuoden 1885 tornipalossa tuhoutui myös silloinen soitin. Myöhemmistä urkureista on säilynyt elämäkertatietoja ja konserttiselostuksia. ^[1]

Nimi ja aika	Tehtävä ja yhteys seurakuntaan
Max Peters Pärnussa 1883–1893	Nikolauksen urkuri ja Mihkel Lüdigin opettaja; myös pianisti ja kuoronjohtaja. [6][7]
Vühner 1890-luvulla, ennen Lüdigiä	Petersin jälkeen toiminut urkuri ja Lüdigin opettaja. [8]
Mihkel Lüdig 1896–1897	Nikolauksen urkuri ennen konservatorio-opintojaan. [9]
Woldemar Schütz Ennen vuotta 1903	Kochin merkintä on ”St. Nicolai ?–1903”; kysymysmerkki jättää palveluksen alkamisvuoden avoimeksi. [7]
Alfrēds Kalniņš 1903–1911	Latvialainen säveltäjä, Nikolauksen urkuri ja Pärnun musiikkielämän edistäjä. [10][11]

Max Peters, Vühner ja nuoren Mihkel Lüdigin kehitys

Mihkel Lüdigin musiikkiopinnot saivat vahvan perustan Max Petersin (1849–1927) opetuksessa: Pärnussa hän opiskeli pianoa, urkuja ja musiikinteoriaa sekä saattoi sijaistaa opettajaansa lasten jumalanpalveluksissa. Vändran musiikkikoulun historiikki korostaa Petersin työtä urkurina, pianistina ja kuoronjohtajana. ^[6]

Muusikaleht-lehden vuoden 1929 juhla-artikkeli mainitsee myös urkuri Vühnerin, jonka oppilaana Lüdig jatkoi Petersin lähdettyä vielä kaksi tai kolme vuotta. Sen jälkeen myös Vühner lähti Pärnusta. Saman artikkelin mukaan 16-vuotias Lüdig antoi ensimmäisen urkukonserttinsa Nikolauksen kirkossa vuonna 1896 yhdessä neiti Söördin virolaisen kuoron kanssa. ^[8]

Mihkel Lüdig (1880–1958) palveli Nikolauksen seurakunnan urkurina vuosina 1896–1897. Hän jatkoi Moskovan ja Pietarin konservatorioihin ja urkurin sekä kuoronjohtajan työhön Pietarissa ja Tallinnassa. Pärnun kirkkoelämästä alkanut kehitys kuuluu siten myös virolaisen ammattimusiikin ja laulujuhlien historiaan. ^[9][6]

Alfrēds Kalniņš ja latvialaisen musiikin yhteys Pärnuun

Alfrēds Kalniņš (1879–1951) työskenteli Pärnun Nikolauksen kirkossa vuosina 1903–1911. Latvian musiikin tiedotuskeskuksen levyvihko vahvistaa sekä kirkon että palvelusvuodet. Latvian kansalliskirjaston elämäkerta kuvaa häntä säveltäjäksi, urkuriksi, pianistiksi, kapellimestariksi ja musiikkikirjoittajaksi. Myöhemmin hän sävelsi Latvian kansallisoopperan Baņuta sekä toimi Riian tuomiokirkon urkurina ja Latvian konservatorion rehtorina. Pärnun vuodet kuuluivat tämän kansainvälisen uran alkuvaiheeseen. ^[10][11]

Klaus-Peter Kochin hakuteos mainitsee Otto Muyschelin (1874–1928) Pärnun kaupungin musiikinjohtajana, kuoronjohtajana ja Nikolauksen kirkon urkurina noin vuonna 1910. Koska epätarkka tieto osuu päällekkäin Kalniņšin dokumentoitujen Pärnun vuosien kanssa, se esitetään erillisenä toimintatietona eikä Kalniņšin jälkeen alkaneena palvelusaikana. ^[7]

Elisabetin urkurit ja kuoronjohtajat 1900-luvulla

Peeter Laja ja Oskar Valker

Peeter Laja (1897–1970) mainitaan Elisabetin kirkon urkurina Jaanus Torrimin urkujensoiton opetuksen historiaa käsittelevässä kirjoituksessa. Laja valmistui Tallinnan konservatoriosta vuonna 1925 opiskeltuaan urkuja August Topmanin ja sävellystä Artur Kappin johdolla. Hän antoi urkukonsertteja, johti kuoroja, opetti ja sävelsi. Vuonna 1945 hän perusti Pärnun lasten musiikkikoulun ja johti sitä vuoteen 1950. ^[12][13]

Oskar Valker (Valkner) mainitaan samassa urkujensoiton opetuksen historiikissa Pärnun Elisabetin urkurina. Hän valmistui konservatorion urkuluokan seitsemännellä vuosikurssilla lukuvuonna 1930/1931. ^[12]

August Arumäe – pappi ja kuoronjohtaja

August Arumäe (1895–1976), vuoteen 1939 Grünberg, palveli Elisabetin seurakunnan toista pastoraalipiiriä vuodesta 1925. Viljandin kaupunginkirjaston paikallishistoriikki nostaa esiin hänen perustamansa ja johtamansa kirkkokuoron sekä kuoron ohjelmistoon tekemänsä laulukäännökset. Hän kuuluu siksi myös kuorotyön historiaan. Papintyöstä kerrotaan tarkemmin seurakunnan papiston sivulla. seurakunnan papisto. ^[14]

Merike Saaremets – urut, opetus ja virsilaulu

Merike Saaremets (1960–2025) toimi Elisabetin seurakunnan urkurina ja opetti urkujensoittoa Pärnun Sütevakan humanistisessa lukiossa. Hän opiskeli Hugo Lepnurmin ja Rolf Uusvälin johdolla sekä valmistui vuonna 1994 EELK:n kirkkomusiikkikoulusta urkuriksi ja kuoronjohtajaksi. Kirkkomusiikkiliiton perustajajäsenenä ja opettajana hänen vaikutuksensa ulottui Pärnua laajemmalle. Myöhemmin hän palveli Suure-Jaanin ja Kõpun seurakuntia. Muistokirjoitus korostaa hänen rakkauttaan kansankoraaleihin ja selkeään viron kieleen. ^[15]

Kristel Neitsov-Mauer – poikakuorosta naiskuoroon

Kristel Neitsov-Mauer on muistellut kirkkomuusikon työnsä alkua: Merike Saaremets pyysi häntä säestämään virttä pianolla rippikoulutunnilla, mikä toi hänet seurakunnan musiikkityöhön. Hän johti myöhemmin poikakuoroa, säesti lapsikuoroa ja johti naiskuoroa. Musiikin herättämä halu ymmärtää kristillistä sanomaa syvemmin johti hänet teologian opintoihin vuonna 1999. Muistot yhdistävät kuorotyön arjen muusikon hengelliseen kasvuun. ^[16]

Elise ja uudemman ajan muusikot

Kai-Tõe Ellermaa ja tyttökuoro Elise

Kai-Tõe Ellermaa (syntynyt 1960) perusti Elisabetin seurakunnan tyttökuoron Elisen vuonna 1990 ja muovasi sen taiteellista kehitystä johtajana. Hän opiskeli kuoronjohtoa Tarton Heino Eller -musiikkikoulussa ja Tallinnan konservatoriossa. Elise toi seurakunnan kuoroelämään useita nuorten laulajien sukupolvia ja esiintyi kansainvälisillä festivaaleilla ja kilpailuissa. ^[17][18] Kuoro ei ole enää toiminut koronaviruspandemian vuosien jälkeen.

Kuoron työtä ovat tukeneet myös muut muusikot. Vuoden 2015 juhlaesittely mainitsee Elisen säestäjänä Gerly Kättmannin ja äänenmuodostuksen opettajana Ruth Lehisin. Pianonsäestys tukee harjoittelua ja esiintymistä, äänenmuodostus puolestaan laulajien lauluteknistä kehitystä. ^[18]

Jaanus Torrim – urkuri, kuoronjohtaja ja urkuhankkeen vetäjä

Jaanus Torrim (syntynyt 1975) aloitti Elisabetin kirkon urkurina vuonna 1999 ja toimi EELK:n hakuteoksen mukaan seurakunnan kuoronjohtajana vuosina 2000–2010. Hänen työnsä yhdisti jumalanpalvelusten urkumusiikin, säveltämisen, kuoronjohtamisen ja konserttien järjestämisen. Hakuteos mainitsee seurakunnan sekakuoron esittäneen Urmas Sisaskin Eesti missa -teoksen vuonna 2001 sekä osallistuneen Gabriel Faurén Requiemin esitykseen yhdessä Kuressaaren seurakunnan sekakuoron kanssa vuonna 2006. ^[17]

Torrim käynnisti kirkon urkurahaston vuonna 2000 ja johti vuonna 2010 valmistuneiden Hardo Kriisan urkujen rakennushanketta. Vuoden 2010 haastattelun mukaan ajatus toisista uruista syntyi vanhojen urkujen vuonna 2001 päättyneen korjauksen jälkeen. Uudet mahdollisuudet soittaa kuoron ja orkesterin kanssa liittävät urkurin työn myös kirkon kehittymiseen konserttipaikaksi. ^[18][19]

Aaro Tetsmann – urkuri ja musiikkityön johtaja

Aaro Tetsmann (syntynyt 1966) on Elisabetin seurakunnan urkuri ja musiikkityön johtaja. EELK:n hakuteoksen mukaan hän aloitti seurakunnan urkurina vuonna 2014 palveltuaan aiemmin Viljandin Paavalin seurakuntaa. Hänen opintoihinsa ovat kuuluneet musiikinteoria, kirkkomusiikki ja urut, myös Helsingin Sibelius-Akatemiassa. ^[17][20]

Aita-Liis Torrim

Aita-Liis Torrim on Pärnun Elisabetin seurakunnan entinen urkuri.

Ines Maidre – Pärnun urkufestivaalin taiteellinen johtaja

Ines Maidre (syntynyt 1958) on Pärnusta kotoisin oleva urkuri ja cembalisti sekä Pärnun kansainvälisen urkufestivaalin taiteellinen johtaja vuodesta 2014. Hänen eri teemoista kokoamansa ohjelmat tuovat kesäisin Elisabetin kirkkoon virolaisia ja ulkomaisia urkureita, laulajia ja instrumentalisteja. Konsertit esittelevät urkuja sekä soolosoittimena että yhdessä muiden muusikoiden kanssa. ^[21]

Maidre opiskeli pianoa Bruno Lukkilta ja urkuja Hugo Lepnurmilta sekä täydensi opintojaan Pariisissa Daniel Rothin johdolla. Kansainvälisen konserttiuransa lisäksi hän on opettanut urkujensoittoa; hänen oppilaisiinsa kuuluu myös Elisabetin seurakunnan urkuri Aaro Tetsmann. ^[22]

Maidre esiintyy Elisabetin kirkossa usein myös urkufestivaalin ulkopuolella. Hän soitti esimerkiksi vuoden 2026 ÖÖvalgel-festivaalin esityksessä Pilgud taevasse, jossa urkumusiikki yhdistyi sähköiseen musiikkiin, valoihin ja projisointeihin. ^[23]

Musiikkityö tänään

Aaro Tetsmann on seurakunnan urkuri ja musiikkityön johtaja. ^[20] Seurakunnassa toimii Tiiu Künnapasin johtama naiskuoro. Seurakuntatalossa harjoittelee myös Pärnun ekumeeninen naiskuoro Oiku, jota johtaa Ester Murrand. Jos haluat laulaa tai osallistua musiikkityöhön muuten, ota yhteyttä seurakunnan toimistoon. Sieltä saat ajantasaiset tiedot laulamismahdollisuuksista, harjoituksista ja liittymisestä.

Perinnön vaaliminen

Pärnun seurakuntien musiikkihistoria ei rajoitu urkuihin ja kuuluisiin säveltäjiin. Samaan perintöön kuuluvat kuoroharjoitukset, virsien opettaminen, pienten kuorojen palvelu ja muusikoiden pitkäjänteinen työ. Lukkarien koulutyö, Nikolauksen urkurien opetustehtävät sekä Elisabetin lapsi-, nais- ja sekakuorojen toiminta valottavat historian eri puolia.

Seurakunnan muusikoiden palvelushistoriaa ei ole vielä kokonaan kartoitettu. Tässä esittelyssä on erityisen vähän tietoa vuoden 1907 jälkeisestä ajasta ja 1940–1980-luvuista; monien mainittujen muusikoiden tarkat palvelusajat eivät ole tiedossa. Mukana ovat henkilöt, joiden yhteys seurakunnan musiikkityöhön mainitaan lähteessä. Seurakunnan kertomukset, kirkonkirjat, kuorojen kronikat, ohjelmat ja valokuvat voivat täydentää kuvaa. Jos sinulla on täällä toimineisiin muusikoihin liittyviä asiakirjoja tai muistoja, ota yhteyttä seurakunnan toimistoon.

Lähteet

1. Kristjan Luhamets. „Koguduse lugu: Pärnu Nikolai kogudus“. e-Kirik, 11.11.2021.
2. Johannes Hasselblatt. „Pärnu Elisabeti-kiriku ajalugu“ (1898), pp. 15, 28, 37, 45–47.
3. Leo Anvelt. „Killukesi Heinrich Gottlieb Lorenzsonni elukäigust“. Keel ja Kirjandus 1979, 5, pp. 281–288.
4. Ave Mattheus. „Tõlkepärl eesti ilukirjanduse algusaegadest – esimene eestikeelne robinsonaad“. Methis 2015, 15.
5. „Välis-Eesti tegelased“ (1939), p. 31: Artur Jung.
6. Mihkel Lüdigi nimeline Vändra Muusika- ja Kunstikool: Mihkel Lüdig.
7. Klaus-Peter Koch. „Deutsche Musiker in Estland einschließlich dem nördlichen Livland“, pp. 46, 50, 62.
8. Teodor Vettik. „Mihkel Lüdig“. Muusikaleht 1929, 5/6, pp. 207–209.
9. Herbert Normann. „Tants teadmatusse: Päevik 1944–1961. XXXV“. Akadeemia 2021, 5, p. 950, n. 1698.
10. Latvian Music Information Centre / Skani. „Alfrēds Kalniņš. Moments musicaux“, p. 4.
11. Latvian National Library: Alfrēds Kalniņš.
12. Jaanus Torrim. „Oreli õpetamisest“. Teater. Muusika. Kino 1999, pp. 71–73.
13. Eesti Muusika Infokeskus: Peeter Laja.
14. Viljandi Linnaraamatukogu: August Arumäe (2020).
15. Hedi Vilumaa, Tuuliki Jürjo. „In memoriam: Merike Saaremets“. Eesti Kirik, 05.02.2025.
16. „Kristel Neitsov-Mauer: kirikusse jõudsin muusika kaudu, huvist sõnumi vastu“. Eesti Kirik.
17. EELK kirikumuusikute leksikon: Kai-Tõe Ellermaa, Aaro Tetsmann, Aita-Liis Torrim, Jaanus Torrim.
18. „Tütarlastekoor Elise 25. Jaanus Torrim 25.“ Eesti Muusika Infokeskus, 15.04.2015.
19. Merje Talvik. „Orel on inimkonna vaimsuse kehastus“. Eesti Kirik, 31.08.2010.
20. Pärnu Eliisabeti koguduse töötajad: Aaro Tetsmann.
21. Pärnu International Organ Festival: Ines Maidre.
22. Eesti Muusika Infokeskus: Ines Maidre.
23. ÖÖvalgel: „Pilgud taevasse“, 02.10.2026. Pärnu Eliisabeti kirik.

Katso myös: seurakunnan historia · Nikolauksen seurakunta ja sen papisto · seurakunnan papisto.

↑ Takaisin sivun alkuun